Saimaannorppa

Eläimet

Hirvi, karhu, ilves ja susi – kerran jopa leijona – sekä runsas linnusto, moninainen kalasto ja harvinaisetkin perhoset kuuluvat Ruokolahden eläimistöön. Metsien ja järvien runsaus mahdollistaa monipuolisen eläinlajiston.

Ruokolahden rannoilla saatat jakaa järvimaiseman yhden maailman harvinaisimman hylkeen kanssa. Saimaannorppa on Suomen kansallisaarre ja Euroopan ainoa makean veden hylje, jonka koko esiintymä rajoittuu Saimaalle. Tätä uhanalaista lajia elää luonnossa vain noin 500 yksilöä ja osa niistä juuri täällä meillä. Norpan näkeminen ei siis ole itsestäänselvyys.

Mystinen saimaannorppa

Varsinkin nuoret norpat voivat avovesiaikana olla uteliaita ja tulla aivan veneen tai laiturin vieeen tutkailemaan ihmistä. Yksilöiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Vanhemmat norpat eivät juurikaan välitä ihmisen seurasta, vaan ne viihtyvät suomalaiseen tapaan omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Toukokuussa, karvanvaihdon ollessa kiivaimmillaan, norpat makoilevat rantakivillä ja luodoilla kuivattelemassa turkkiaan. Jos havaitset norpan makuupaikan, älä lähesty ja säikytä eläintä. Voit seurata norpan elämää kiikarien avulla riittävän etäisyyden päästä.

Karvanvaihtoajan jälkeen norpat viettävät suurimman osan ajasta vedessä. Heinäkuun läm-pöisinä päivinä vain satunnaisesti veden pinnalle nouseva norpanpää on todiste tämän salaperäisen sukeltelijan olemassaolosta.

 

Pesimäaikana norppa kaipaa rauhaa

Saimaannorppa tarvitsee pesimiseen rauhallisia, luonnontilaisia rantoja, joissa on suojaisia lahtia, kivikkoa, rantametsiä ja lunta. Talvisin norppa kaivaa pesäkolonsa jäähän ja hangen alle - niin kutsutun lumikekopesän - jonka suojissa se synnyttää poikasensa, kuutin, tammi-huhtikuussa. Pesät eivät aina näy ulospäin, joten erityinen varovaisuus on tärkeää jäällä liikkuessa. Kevään pesintäkausi on norpalle kaikkein herkin vaihe.

Norpan lisääntyminen onnistuu vain, jos pesintäaikaan ympäristö pysyy hiljaisena ja häiriöttömänä. Moottorikelkat, kävelijät, hiihtäjät tai lemmikit pesäalueilla voivat aiheuttaa sen, että emo sukeltaa veteen ja imetys keskeytyy - häiritty imetysrytmi puolestaan heikentää kuuttia, jolloin se voi pahimmillaan menehtyä. Vastasyntyneeltä kuutilta puuttuu kylmältä suojaava ihonalainen rasvakerros eli traani, mutta emon rasvainen maito saa poikasen pyöristymään vauhdilla. Siksi rikkumaton imetysrauha on ensiarvoisen tärkeää kuutin selviytymiselle.

Toukokuussa kuutti jää omilleen. Imetyksen kerryttämä vararavinto auttaa kuuttia selviytymään, kunnes se oppii hankkimaan ravintonsa itse. Nälkäinen ja aliravittu kuutti takertuu helposti kalanpyydykseen. Siinäpä saalis, jota kukaan ei toivo!

Kesäaikaan norpat tarvitsevat rantakivikoita lepäämiseen ja karvanvaihtoon. Auringon lämpö nopeuttaa karvan vaihtumista eivätkä norpat mielellään poistu kiveltä veteen. Norppa ei ole arka eläin, mutta toistuva häiriö saa sen siirtymään syrjemmälle, missä elinolosuhteet voivat olla heikommat.

Miten me ihmiset vaikutamme norppaan?

Saimaannorppien suurimmat uhkat liittyvät ihmisen toimintaan:

  • Verkkokalastus ja löysänieluiset katkistat ovat edelleen merkittävä kuolemanriski, etenkin nuorille kuuteille. Ne voivat jäädä kiinni verkkoihin ja hukkua. Siksi on tärkeää noudattaa verkkokalastusrajoituksia.

  • Rantarakentaminen ja maankäyttö voivat hävittää norpalle tärkeitä pesä- ja lepopaikkoja. Ympärivuotisen asutuksen lisääntyminen Saimaan rannoilla vähentää norpalle sopivien pesimä- ja rantamakuupaikkojen määrää. Ihmisten liikkuminen talvisin jäällä ja rannoilla myös häiritsee pesintää.

  • Liikenne jäällä ja vesillä voi häiritä norppia pesinnän tai karvanvaihdon aikaan.

  • Lumen puute ja ilmastonmuutos vähentävät sopivien pesäpaikkojen määrä.
Miten voit auttaa?

Saimaannorpan suojelu on meidän kaikkien vastuulla. Tässä muutamia tapoja, joilla voit olla mukana:

  • Noudata verkkokalastuskieltoja ja rajoituksia erityisesti norpan suojelualueilla. Käytä vaihtoehtoisia kalastusmenetelmiä, kuten nielurajoitettua katiskaa tai onkea.

  • Pidä lemmikit kytkettyinä, erityisesti kevättalvella jäällä liikkuessasi.

  • Vältä liikkumista jäällä helmi–huhtikuussa pesimäalueiden läheisyydessä. Käytä valmiiksi merkittyjä reittejä ja vältä kulkemista rantojen tai kinostavien niemenkärkien ja luotojen tuntumassa erityisesti moottorikelkalla ja mönkijällä.

  • Älä mene rantautumaan kivikkoisille luodoille tai hiljaisille lahdille kesäaikaan – ne voivat olla norpan lepopaikkoja.

  • Säilytä riittävä etäisyys nähdessäsi norpan. Lähestymisen sijaan käytä kiikareita.

  • Ilmoita norppahavainnosta Metsähallitukselle tai paikalliselle luontotoimijalle. Havaintotiedot auttavat suojelutyössä.

Muista: norppa on osa Ruokolahden identiteettiä

Saimaannorppa ei ole vain luonnon kummajainen vaan myös elävä muistutus siitä, miten ainutlaatuinen ympäristö meillä on. On meidän ihmisten tehtävä varmistaa, että omalla toiminnallamme mahdollistamme saimaannorpan säilymisen myös jatkossa. Saimaannorppa on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäslaji, eikä sitä esiinny missään muualla maailmassa. Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että myös tulevat jälkipolvet pääsevät näkemään Saimaan oman hylkeen sen omassa elementissä Saimaalla.

Metsähallitus || Suomen luonnonsuojeluliitto || Luontoon .fi || ELY-keskus || Ohjeita Saimaan jäällä ja vesillä liikkujille

Kansikuvat © Riikka Alakoski / Metsähallitus

 

Myös perhosten lajimäärä on Ruokolahdella suhteellisen suuri. Elinympäristöjä perhosille tarjoavat erityisesti alueen kedot ja niityt. Ruokolahden erikoisuus on uhanalainen harjusinisiipi, jota on siirtoistutuksilla pyritty tuomaan takaisin entiseen asuinpaikkaansa Utulan lämpimälle harjurinteelle.

Harjusinisiipi

 

Karhukanta lisääntyi Ruokolahdella 1970-luvulta 2000-luvulle, muun muassa koska karhuja tuli Neuvostoliiton puolelta. Nyttemmin kanta on tasaantunut ja lähtenyt jopa hieman laskuun.
 
Otson näkeminen on silti aina harvinaista herkkua; ne kun karttavat ihmisiä, jos meidät kuulevat tai näkevät. 
 
Karhunpentu metsässä
 

Kunnan majavakanta on ollut runsas siitä lähtien, kun Enso-Gutzeit Oy toi ensimmäiset kanadanmajavat Suomeen ja istutti ne Ruokolahden Loitumajärvelle. Nykyään majavien määrää on vahingontekojen vuoksi jouduttu rajoittamaan.

Kanadanmajava

Linnustoltaan Ruokolahti kuuluu runsaslajiseen kaakkoiseen alueeseen. Seudun monipuoliseen lajistoon voi tutustua esimerkiksi Kuokkalammen lintujärvellä ja Torsanjoen luontopolulla.

Lintukosteikko

 

Kuokkalammin lintukosteikko

Kuokkalammin lintukosteikko Kuokkalammen lintujärvi sijaitsee Ruokolahden kaakkoisosassa, noin viiden kilometrin päässä Venäjän rajalta.

Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla ja nykyään sen yli sadan hehtaarin alasta on avovesialuetta enää viisi hehtaaria.

Arvokas luontokohde

Kuokkalampi on toinen Ruokolahden kahdesta Natura-kohteesta (toinen on Ruokolahden ja Rautjärven rajalla sijaitseva Haukkavuori). Kuokkalampi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, ja se on luokiteltu myös kansainvälisesti arvokkaaksi kohteeksi.

Kuokkalampi on runsasravinteinen, umpeen kasvava järvi. Sen rannat ovat enimmäkseen sekametsää, pohjoispäässä sijaitsee pieni peltoalue. Järven avovesialuetta ympäröivät valtalajeina pullosara, leveäosmankäämi, järviruoko, järvikorte ja kiiltopaju.

Kuokkalammen pesimälinnusto on monipuolinen, vaikka viime vuosina kannat ovat taantuneet voimakkaasti umpeenkasvun myötä. Järvellä on merkitystä myös pohjoiseen muuttavien vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailupaikkana. 

Ilmielävän leijonan seikkailu Ruokolahden metsissä oli valtakunnan tarkimmin seurattu tapahtuma kesä-heinäkuussa 1992. 

Mistä oikeastaan oli kyse? Lue tarkemmin tästä.

Leijona