Kasvillisuus
Kukkiva hietaneilikka (Dianthus arenarius) on kaunis ja harvinainen näky. Kukkien tuoksu on voimakkaimmillaan juhannuksen tienoilla, jolloin kasvustot tuoksuvat etenkin aamuisin ja iltaisin.
Hietaneilikka on kilpailukyvyltään heikko, lähes kasvittomien törmien ja rapakivikallioiden koriste. Laji on sinnitellyt siellä täällä sopivissa paikoissa, mutta on harvinaisimpia harjukasvejamme. Hietaneilikka on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa.
Ruokolahden kunnan vaakunassa esiintyvä järviruoko eli ryti on yleinen kasvi. Järviruoko (Phragmites australis) on rannoilla kasvava monivuotinen ruohovartinen kasvi, jota voidaan käyttää monella tavoin hyödyksi. Se on ainoa Suomessa kasvava ruokolaji.
Järviruo’on varsi on pysty ja tavallisesti 1–3 metriä korkea, hyvin ravinteisissa paikoissa jopa nelimetrinen. Lämpimillä seuduilla se voi kasvaa 7 metriä korkeaksi. Lehdet ovat pitkiä ja 1–2 cm leveitä, vihreitä ja terävälaitaisia. Röyhy on tuuhea, miehen kämmenen kokoinen. Juurakko on haarova ja pitkä. Järviruoko lisääntyy sekä siemenistä että kasvullisesti juurakosta.
Järviruokoa kutsutaan arkikielessä usein virheellisesti kaislaksi ja järviruokokasvustoa kaislikoksi, mutta kaislat ovat eri heimoon kuuluvia kasveja.
Olemmehan Ruokolahdella, emme Kaislalahdella ;-)
Ruokolahden lämpimillä harjurinteillä viihtyy hyvin Etelä-Karjalan maakuntakukka kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Kun se muinoin tuli Suomeen, ilmasto oli kuiva ja kasvupaikkoja oli kaikkialla. Ilmaston muuttuessa kosteammaksi ja metsän vallatessa maan alunperin aroilmastoon sopeutunut kangasvuokko säilyi vain kaikkein otollisimmilla paikoilla. Nykyään se on siis harjukasvi. Kangasvuokko on rauhoitettu koko Suomessa.
Rehevämmistä lehtoalueista on Ruokolahdella jäljellä enää vain rippeitä, esimerkkinä Lanapuistoksi nimetty tervaleppälehto kunnan keskustassa.
Soita Etelä-Karjalan alueella on luonnostaan niukasti. Ruokolahden suot ovat keskittyneet toisen Salpausselän alueelle, 30 kilometrin pituiselle suovyöhykkeelle. Suurin osa kunnan soista on kuitenkin ojitettu pelloiksi tai metsätalouskäyttöön.
Takiaistammi (Quercus macrocarpa) on tammilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan keski- ja itäosissa. Takiaistammen terhot ovat isoja, jopa 5cm pitkiä ja niiden kehto on rososuomuinen. Lehtien liuskojen määrä ja syvyys vaihtelevat suuresti.
Suomessa kasvaa ainoastaan muutamia takiaistammia. Ruokolahdella takiaistammea pääsee ihailemaan Valkinhovin pihapiirissä.
Valkinhovin puutarha on keidas kuivien ja karujen mäntykankaiden ja kalliovarvikkojen keskellä. Kivipengerrykset pihalla, hyötypuutarha ja kasvihuone kertovat jo tilan ensimmäisen omistajan puutarhaharrastuksesta.
Vehmas kallionaluslehto ja länsilounainen rinne ovat kasvupaikkana erinomaisia. Kallioperä on kasvillisuudelle edullista liusketta, josta ravinteita liukenee helpommin kuin maassamme tavallisesta graniitista. Ravinteita tuovaa pohjavettä tihkuu kallion halkeamista ja valuu pienenä purona laakson pohjalle. Myös lämpöolot ovat edulliset: runsas lämpösäteily varastoituu osittain kallion seinämiin.
Ruohovartisia kasveja, puutarhakasveja ja luonnonvaraisia lajeja ja lajikkeita on runsaasti. Luetteloituja puuvartisia kasvejakin on yli 120 lajia (v. 2002).
