Perinteet

Esiliina on nyytinkiesiliina. Nyytinki on karjalaisiin kansallispukuihin kuuluva nyplätty pitsi. Karjalassa nuori tyttö käytti päänauhoja eli pinteliä. Jos tuohon päänauhaan oli lisätty tinanastoja oli päähine säppäli. Nastojen tarkoitus oli se, etteivät pojat kumartuneet liian lähelle. Kun karjalaistyttö tuli rippikouluikään, käärittiin hänen hiuksensa sykeröílle. Ne muodostuivat kahdesta nauhalla solmitusta palmikosta, jotka nostettiin päälaelle. Ja voitiinpa ne vielä nostaa kauniille kaarella pajunvitsan avulla. Sykeröt jäivät pois muodista 1860-luvulla. Kun neitosesta sitten tuli vaimo, sidottiin sykeröiden päälle huntu. Huntu on sidottu eri tavoin eri pitäjissä. Prof. Sirelius sanoo vuonna 1916 ilmestyneessä kirjassaan: ”Hunnun solmiaminen oli niin vaikea tehtävä, että ainoastaan muutamat taitavat akat osaavat oikein järjestää huntuja ja että he auttavat muitakin tässä toimessa”. Tilanne lienee edelleenkin samanlainen. Ruokolahden huntu on kooltaan suurimpia kansallispukujen hunnuista.

(Eeva-Leena Uosukainen, suullisesti 1970-luvulla)

 

Museo

Ruokolahden tunnusesine on ruutuvaippa. Arvellaan, että tämä 4-vartinen vaippa on peräisin keskiajalta. Menneinä aikoina morsiamen kapioihin kuului aina ruutuvaippa. Musta, harmaa ja valkea ovat perinteiset karjalaisen ja Ruokolahden vaipan värit. Ainakin Lappeella, Luumäellä ja muutamalla muullakin lähialueen kunnalla on oma vaippansa. Lappeen vaipassa käytetään ainoastaan lampaan mustaa ja valkoista väriä ja sen ruutu on Ruokolahden ruutua (2x2 cm) sentillä suurempi. Jonkun kunnan vaipassa käytetään myös punaista väriä.

Ruokolahden ruutuvaipan historia sai alkunsa 1975, jolloin Keskustanaiset olivat koonneet kodeista vanhoja tekstiilejä näyttelyyn Ruokolahti-markkinoille. Näyttely herätti ihastusta. Seuraavana vuonna Museoviraston dosentti Toini-Inkeri Kaukonen kutsuttiin pitämään Ruokolahti-markkinoiden pääjuhlaan esitelmän karjalaisista tekstiileistä. Markkinoita seuraavana päivänä tekstiilit, jotka oli jälleen tuotu näytteille luetteloitiin ja kuvattiin Museoviraston arkistoon. Luetteloinnin aikana Kaukonen näytti vanhaa vaippaa, josta hän tokaisi, että "Tämä teidän kannattaisi hyödyntää."

Tästä vierailusta parin viikon päästä kunnan matkailulautakunta julisti kilpailun, jossa etsittiin Ruokolahdelle sopivaa matkamuistoa. Kaija Karhunen muisti Kaukosen kehotuksen ja todettuaan vanhan vaipan toteuttamiskelpoiseksi, hän kutoi mallin mukaisen vaipan. Se sai kilpailussa ensimmäisen palkinnon. Myös Kymenlaakson tuliaisesinekilpailussa se sijoittui parhaimpien joukkoon.

Ruokolahti-vaippa on vakiinnuttanut asemansa niin, että sitä ostetaan arvokkaana lahjana tuomisiksi ja syntymäpäivälahjoiksi tai sitä kudotaan kodeissa lapsille ja lapsenlapsille.

 

 

Kotiseututyö